"The multimedia dance play adapts Tove Jansson’s The Tales from the Moominvalley. The Finnish classic is given a family friendly contemporary dance makeover and won a Shanghai EXPO 2010 Culture Award." thatsmags.com

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Treenipäiväkirja Osa 8: Myrskyä päin!

















Moi vaan.

Ensi-iltaan yksi (1) yö.

Meillä myrskyää.

Yksi Toven Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia kirjan vaikuttavimpia novelleja on Vilijonkan Myrsky. Siinä paitsi vapaudutaan kaikenlaisista Vilijonkan henkilöä pidättelevistä säännöistä, myös opitaan nauramaan omille tavoilleen ja hassutuksilleen.

Myrsky on jotain, minkä olemassa olon on aina aavistanut, ja sen tuloa on osannut pelätä. Mutta sen merkityksen on tajunnut vasta jouduttuaan sen keskelle. Minusta Myrsky on Tanssivan Muumilaakson taitekohta.

Myrsky on tärkeä kohtaus siinäkin mielessä, että sen esittää koko teosta ajatellen sivuhenkilöt, Vilijonkka ja Kampsu, jotka eivät kerran tanssittuaan enää palaa näyttämölle. Epädemokratista ehkä. Mutta mietitäänpä.

Olisiko se niin, että Vilijonkka ja Kampsu esittävät tämän tanssin meidän kaikkien puolesta. Olisiko niin, että Vilijonkka jäädessään vain lattialle nauramaan sekopäisenä, onkin meistä kaikkein selvänäköisin, ja nauraa meidän kaikkien paikoilleen jähmettyneiden, pelkotilojaan setvivien puolesta. On eri asia nauraa jollekulle kuin nauraa jonkun puolesta.

Vielä parempaa: Nauraa yhdessä toisen kanssa!

Kaiken lisäksi Tanssivassa Muumilaaksossa on kaksi Vilijonkkaa. No niin, kaksi, kyllä, mutta ei yht'aikaa. Anun ja Anniinan Vilijonkat, ne soivat molemmat, omilla detaljeillaan. Ne pelkäävät vähän erilailla. Vauhkoontuvat vähän erilailla. Naurun melodiakin on hieman eri.

Mikä sitten on samaa? Kysytään Sirkeltä. Löysin Eeva Kauppisen Kalevaan kirjoittaman jutun Sirken kirjasta Vilijonkka ikkunassa. (Happonen, Sirke Vilijonkka ikkunassa, WSOY 2007)

Kuunnelkaa tätä:

Vilijonkan villi tanssi



"Vilijonkat tanssivat eroon vääränlaisista velvollisuuksista juhannusniityllä ja mattoja pestessään. Niiskuneidin tanssi toimii koruesineiden tavoin feminiinisyyden attribuuttina. Mieltymys tanssiin asettuu samalle viivalle kauneudesta nauttimisen ja kauniina olon kanssa. Näin se on myös turhuutta, jota kaikki eivät ymmärrä", Happonen kiteyttää.

Myrsky muuttaa elämän

Miten elehtii ja liikkuu Vilijonkka, kun häntä katsoo tanssivana olentona? Sirke Happonen pohtii sekä liikkeen että pysähdyksen vaikutelmia.

Vilijonkan kohdalla hän ottaa avukseen modernin tanssin pioneerin Martha Grahamin ja tanssiteoreetikon Rudolf Labanin, jonka mukaan liikkumattomassakin kehossa näkyvät menneen jäljet ja tulevan odotus. Grahamilta tukija lainaa vastaparin koonto (contraction) ja ojentautuminen tai avautuminen (release).

Tiiviin tarkastelun kohteena on novelli Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin (1962).

Happosen tulkinnassa Vilijonkan myrskyä kohtaan tuntema pelko kääntyy ekstaasiksi. Myrskyä vastaan ojentautunut Vilijonkka tuntuu jopa toivovan hävitystä ja muutosta.

"Teksti painottaa ´kauniin´ esineistön hävitystä kuin vanhan Vilijonkan näkökulmasta ja kuva uudelleensyntyvän Vilijonkan yhtäkkistä elinvoimaa. Kun teksti kertoo hemulipatsaan syöksymisestä maahan ja sen rikkoutumisesta, kuvassa patsaan liikesuunta on selvästi ja hilpeästi ylös", Sirke Happonen tulkitsee.

Vilijonkan oikealla puolella oleva hemulipatsas saa alter egon aseman: sen asento kaiu´ttaa Happosen mukaan Vilijonkan asentoa, mutta näyttää omistajaansa verrattuna selvästi riemastuneelta. "Patsaan lennähtäminen ikään kuin hyppyyn ennakoi Vilijonkan voimistuvaa vapaudenhurmaa."


(http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=716285)


Vapauden hurma. Siinä se on.

Vapauden hurma yhdistää Anu ja Anniinan Vilijonkia.

Myrskyä päin!

Huomiseen.

Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Ei kommentteja: