Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd
Tällaista nyt sitten taas.
Projisoinneista.
Tanssivan Muumilaakson visuaalisuudessa on Sannan projisoinneilla niin näkyvä osa, että aloin miettiä itsekseni, mistä tämä kaikki oikeastaan on lähtöisin.
Lähtökohtana olivat siis Toven kuvitukset ja kuvataide. Mietittiin, miten Toven on työssään viivaa ja pintaa käsitellyt.
Sitten alettiin näkemään kuvia.
Kaivoin tässä esiin vanhat muistiinpanot viimevuotisilta Tampereen lyhytelokuvafestivaaleilta. Paitsi että Filkkarit ajavat meidät kerran vuodessa ns. Hällästä evakkoon, ne myös tarjoavat melkoisen määrän visuaalista inspiraatiota.
Itse olin kirjoittanut muistiin tällaista:
"Voisiko kollaasi-idea toimia myös näyttämöllä?"
Ja edelleen projisoinneista:
"Mieti:"
* Lasilevylle 'piirretyt' viivat, roiskeet jne.
* Väärentävät pinnat/ peilit /peilipallot
* Heijastukset: vesi, matalli, lasi jne.
* Kaleidoskooppi
* Leikatut shabluunat, niiden liike ja varjot; vrt. Vilijonkkan varjoteatteri
* Rasterit: verkot, pitsit; vrt. 70 -luvun psykedelia
* Sisäkkäin pyörivät renkaat luomassa syvyysperspektiiviä
* Lähestyvä piste
Hauska lista minusta.
Sanna on tietenkin vienyt visuaalisuutta omaan suuntaansa. Tanssiva Muumilaakso näyttää hienolta.
Siinä on tunnistettavissa Toven taiteen peruselementtejä. Välillä pintaa hallitsee musta-valkoinen, orgaaninen viiva, välin näyttämön pesee akvarellimainen kuultava kerros väriä. Maisema on mielummin abstrakti kuin suoraan kuvittava.
Tärkeintä tässä, että myös visuaalisuus jättää paljon katsojan oman mielikuvituksen varaan.
Jotenkin ajattelen kuitenkin, että tästäkin listasta on jotain vielä mukana.
Tiedoksi vaan, että "70 -luvun psykedeliasta" on luovuttu heti alkupeleissä.
Tanssivasta Muumilaaksosta tulee kaunis kun mikä.
Samuli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti