Photos: Samuli Roininen, Copyrights: Moomin Characters Ltd
Terve taas.
Nyt kun ensi-ilta on aivan kulman takana, on syytä aloittaa ihka uusi blogisarja:
Mediaseurantaa.
Kyllä.
Täällä seurataan, mitä eri mediat ovat Tanssivasta Muumilaaksosta kirjoittaneet.
Kuinka kritiikit ovat teosta ja työryhmän valintoja ymmärtäneet.
Ruusuista ja risuistakin haluamme keskustella. Tulemme myös kirjoittamaan kriittisiä vastineita kriittisimpiin kritiikkeihin.
Haluamme keskustella siitä, kuinka kulttuuri itseään mainostaa. Onko oman hännän nostaminen ok, vai odotetaanko, että joku muu sen nostaa.
Arvioidaan myös projektin tiedottamisen onnistumista ja valmistaudutaan kertomaan Tanssivan Muumilaakson matkasta Kiinaan. Sallitaan itsekritiikki.
Kuuntelepa tätä:
"Katso kuinka tunteesi heräävät."
Kuulosta tutulta. MD:n sivuilta ehkä?
"Me loimme jotain uutta"
Nyt alkaa epäillyttää(...)harva tekijä kulttuurin parissa uskaltaa sanoa luoneensa jotain 'uutta'. Mistä on kyse?
Luetaan lisää:
"Eri asiat liikuttavat erilaisia ihmisiä. Se, mikä saa sydämen pamppailemaan toisella, ei välttämättä hetkauta toista lainkaan."
Ja sitten puhutaan jostain aivan mahdottomasta: TÄYDELLISYYS. Mitä se sitten on?
"Kun kysyt ihmisiltä mielikuvaa täydellisyydestä, saat erilaisia vastauksia, jotka vaihtelevat todellisesta kuvitteelliseen ja järkevästä epärealistiseen. Täydellisyys voi asia tai ajatus, paikka tai hetki. Kun halusimme suunnitella uudenlaisen, täydellisen auton, tiesimme, että sen pitää olla täydellinen useammalla kuin yhdellä tavalla."
No niinpä. Siinä se tuli. Auto. Auton valmistajan on niin helppo yhdistää tekninen täydellisyys johonkin jota autoa ostettaessa ei heti tulisi ajatelleeksi: SIELUKKUUS.
Mutta mietitäänpä. "Täydellisys ei kuitenkaan tarkoita sielukkuudesta luopumista. Katso vaikka kuuluisaa maalausta, huippu-urheilijaa, tai tunnettua rakennusta. Niissä on intohimoa ja persoonallisuutta."
Kyllä. Auton valmistajalla ei ole mitään eettistä ongelmaa yhdistää tuotteeseensa mielikuvia fyysisestä suorittamisesta tai taiteellisesta luovuudesta. Se kaikki mahtuu mainosjargonin tavaratilaan yhtä helposti kuin me pyörähdämme tuplatuuran. Siis, että helpolta näyttää, mutta että sitä ollaan hiottu kieli keskellä suuta tunteja ja tunteja.
Näin. Mutta yksi asia vielä ihmetyttää. Mikä on se kulttuurin markkinoinnin eettinen ongelma, joka aikalailla itseohjautuvastikin kieltää tällaisen kielenkäytön?
Vaikkapa siis näin:
"TANSSIVA MUUMILAAKSO - ME LOIMME JOTAIN UUTTA - TULE JA KOE KUINKA TUNTEESI HERÄÄVÄT."
Enpä tiedä. Totta tietenkin joka sana.
Samuli Roininen, Tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti