"The multimedia dance play adapts Tove Jansson’s The Tales from the Moominvalley. The Finnish classic is given a family friendly contemporary dance makeover and won a Shanghai EXPO 2010 Culture Award." thatsmags.com

keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Ryntäilyjä Osa 3: Tekijöiden suhteesta ulkomaailmaan

Päivää. Ahkerana koreografina ja ihmisenä mietin tässä taannoin projektin julkisuuskuvaa. Tästä blogista nimittäin saattaa satunnainen lukija saada sen kuvan, että istumme kaiket päivät neljän seinän sisällä lukemassa Tove Janssonia, erinäisiä kirjallisuusviitteitä ja tutkimuksia. Jos ajattelit näin, niin ei pidä paikkansa. Tänään esimerkiksi käytiin Nekalassa.

Muutama huomio tämän päivän töistä:

1) Sovitukset siis edistyvät Nekalan työhuoneen Hengaajien kanssa. Muumit näyttävät kasaantuvan hienosti, joskin liian tarkasti kuvaileva materiaali tässä vaiheessa projektia saattaisi järkyttää herkimpiä. Siksi kuvia on vain työryhmän käyttöön. Odottakaa vielä. Omat suosikkini ovat tällä hetkellä Vilijonkka ja Kampsu. Jäätävä pariskunta. Hauskoja moppisuuntaisia ajatuksia hius- ja päähinepolitiikasta. Harmaa on kaunis väri jakkupuvussa.

Nyt jo näkee, että puvustuksesta on tulossa esiintyjille erittäin epädemokraattinen. Toiset joutuvat kärsimään selvästi enemmän kuin toiset, ja eräillä ei tule olemaan ollenkaan pukuvaihtoja!? Ollaan siis jo miettimässä mahdollisia tapoja kompensoida tätä eriarvoisuutta. Niinpä. En tiedä miten tässä näin kävi, mutta tulossa on yksi haastavimmista takanäyttämökoordinointisuorituksista ever. Voikohan Muumimamman laukku muuten olla Lui Voutton? Se on juuri ehkä se ainoa väline, joka lavalle huolitaan. Jos jotenkin pärjättäisiin ilman sälää tällä kertaa. Kuvitellaan loput.

2) Kävimme myös Carmelan lavastusdummyn kanssa teosta läpi kohtaus kohtaukselta. Että siis mistä tulee, ja kuka tulee, ja minne menee. Meidän Hällä-näyttämöllä kun korostuu tämä intiimi esittäminen. Kuvasin kohtaustilanteet myöskin. Joten etenee.

3) Musiikista. Kuuntelin tässä tänään myöskin läpi meidän musadramaturgiaa harjoitusvideoilta. Mietin kuunnellessani, että ollaanko menossa jo liiaksi lyyriseen (sekä liikkeessä että musiikissa)? Mielestäni alun kehittely ensimmäiseen up-tempo kappaleeseen (Joka pikku ötököllä on rusetti) kyllä toimii. Ja yritän pitää mielessäni kaiken muun tulevan äänimaailman. Mutta otin myös esille yhden Heikin up-tempo kappaleen, jota käytimme joskus aikaisemmin harjoituksissa. Hätävaraksi. Ajattelin että mahdollisesti voisimme kokeilla sitä Nuuskamuikkusen ja Ötökän tanssissa. Voisimme myöskin katsoa ennen nauhoituksia, olisiko jossain kappaleissa (esim. Kampsun ja Vilijonkkan tanssi sekä Näkymättömän lapsen projisointitango) mahdollisuutta nostaa tempoa hieman. Nyt yleissävy on (joskin minusta hirmu hieno) ehkä hieman viipyilevä. Uskon että koreografiallekin tekisi hyvää pieni tiivistys. Onko viipyilevä sitten välttämättä huono? Sen pitäisi olla tietenkin jotenkin jännitteisesti sitä(...) vähemmän näitä kolmoispisteitä sitten kai. Kirjoitin tästä Heikille, ja oli samaa mieltä. Hyvä niin.

4) Noh. Päivän saldo? On vaan tärkeää olla tietoinen tästä. En haluaisi kauheasti mitään muuttaa (Väärin! Kaikki pitää vielä tässä vaiheessa voida muuttaa.), mutta uskon että kokonaisäänisuunnitelulla ja tempojen skarppauksella saadaan se kontrasti jota tarvitaan luomaan intensiteettiä. Sama pätee kyllä koreografiaan, ja suuressa osin tanssiin. Kaikkea pitää skarpata!

5) Tähän nyt jokin hyvä sitaatti: "???"

Terveiset täältä kaikilta. Tampereelta.

Samuli Roininen, tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD

Ei kommentteja: