Ensinnäkin täytyy todeta, että Sirke Happosen mukanaolo projektissa on ollut paitsi hirmu antoisaa ja mielenkiintoista myös hauskaa. Koreografina olen mietiskellyt hiukan samaa problematiikkaa kuin hän tutkimuksessaan. Parasta olisi varmaankin antaa Sirken itse selittää ajatuksiaan. Mutta mitäs meni julkaisemaan erinomaisen kirjan kaikkien luettavaksi. Tämän siitä saa.
Ensimmäinen kysymys: - Miten Jansson kuvituksissaan luo liikettä? Ja miten hän teksteissään karakterisoi eri henkilöhahmojen tyypillistä tapaa liikkua. Tulkitsemme hahmon asennosta, liikekielestä, liikkeen rytmistä ja dynamiikasta sitä, mihin hän on menossa ja mistä tulossa. Kuka hän on? Esimerkiksi Vilijonkkalla on oma luonteenomainen hieman etukumara, kaatumaisillaan oleva ryhtinsä, joka tuo hahmoon vaikutelman jatkuvasta valppaana ja varuillaan olemisesta. Tyypillinen liikedynamiikka ja tilaorientaatio voisi olla kuin villillä vauhkoontuneella eläimellä. Toisaalta myös jo pysähtyneen, jännitteisen mutta staattisen asennonkin nähdään kertovan jotain Vilijonkkan henkilöhistoriasta ja koetuista tunteista.
”Miten elehtii ja liikkuu Vilojonkka, kun häntä katsoo tanssivana olentona? Silloin kun hän ei varsinaisesti tanssi, vaan juoksee tai vaikkapa vain seisoo paikallaan. Millä tavoin liikkeen vaikutelmat näkyvät fiktiivisessä maisemassa ja siihen sijoitetussa henkilöhahmossa? Miten Jansson synnyttää huumoria liikkeen ja pysäytyksen keinoin?”
Sirke on avannut aihetta juuri liikkeen ja tanssin näkökulmasta tutkimuksessaan ”Vilijonkka ikkunassa – Tove Janssonin muumiteosten kuva, sana ja liike” (WSOY 2007).
”(…)tanssin liikekieli onkin lähellä kuvituksen tapaa ilmaista draamallisia jännitteitä, tunteita ja tapahtumia, tragiikkaa ja komiikkaa. Tanssin estetiikka sopii nähdäkseni myös kuvakirjan ja kuvitetun tekstin tarkasteluun, sillä sen avulla pääsee lähelle niitä alueita, joihin kuva ja sana kurkottavat yhdessä ja erikseen: tilaan, liikkeeseen ja henkilökuviin.”
Myös tanssiteatterissa luodaan henkilökuvia tilassa liikettä karakterisoiden. Voidaan etsiä erilaisia liikkeellisiä vastapareja tuomaan kontrastia ja rakentamaan teoksen dynamiikkaa, tai korostamaan draamallisia käänteitä. ”Hahmoon (tai figuuriin) sisältyvä liike on yhteydessä sen visuaaliseen muotoon ja voi syntyä riippumatta siitä, kuvataanko hahmo liikkumassa. Hahmon muoto synnyttää assosiaation liikkeestä ja sen suunnasta, se voi olla sommittelullisesti avoin tai sulkeutunut, suunnattu tai passiivinen. Toiset hahmot antavat vaikutelman sulkeutuneisuudesta ja paikallaan pysyvyydestä, kun toiset taas ovat täynnä liikettä eri suuntiin. (…)Joskus asento on muutoksen merkki: se kertoo intentiosta, hahmon päämäärästä, joka on olemassa vaikka hahmo ei kertomuksen rajoissa sinne koskaan pääsisikään. Kuvituksen intentiot näkyvät alkavien tai jatkuvien liikkeiden suuntina.”
”Asennot ovat muumiteoksissa kokonaisvaltaista henkilökuvausta koskevaa ainesta. Etenkin myöhemmissä muumikirjoissa Jansson liittää henkilöhahmoihinsa koontomaisia sanallisia ilmaisuja: kääriytyä, käpertyä, kutistua, käpristyä sisäisesti (rulla in, rulla ihop, krypa ihop, krympa invärtes). Niitä on enemmän kuin ojentumiseen liittyviä ilmauksia. (…) Koonto –avautuminen – ajattelun ei kuitenkaan tarvitse jäädä yksittäisten ilmaisujen tarkasteluun, vaan tuo vastapari näyttäytyy myös laajempana osana kertomusten kokonaisuutta. (…) tämä asentopari ilmaisee päähenkilön [Vilijonkka]kokemia vaiheita ja muutosta ja on mukana luomassa energistä virettä, joka kantaa läpi kertomuksen.”
Tanssissa staattisuuden ja dynaamisuuden vaihtelut niin tempossa kuin liikkeissäkin on yksi keskeinen dramaturgian keino. Luodaan vaikutelmaa siitä, että jotain on muuttunut, jotain uutta ja erilaista on tapahtunut. Happonen jatkaa kuvituksen dynamiikan lainalaisuuksista näin: ”(…) liike on ymmärrettävä lähimmä dynaamisuutena, kuvaan ladattuna energiana. Rikkonaiset, eri suuntiin osoittavat viivat luovat kaaoksen vaikutelman. Frontaalitason välttäminen voi puolestaan aiheuttaa illuusion, että esitetty kuvio kelluu vailla kiinnekohtaa. Melko tavallinen tapa synnyttää liikettä myös kuvitustaiteessa on vääristää ja venyttää muotoa. Vääntynyt ympyrä tai nelikulmio näyttää suuntautuvan jonnekin, ja juoksevan hahmon takimmainen jalka piirretään usein pidempänä kuin toinen.”
Happonen analysoi Janssonin kuvituksien dynamiikkaa lainaten nykytanssin sanastoa: ojentuminen eli release, koonto - kohotus, suspensio eli pidätys ovat tuttua tanssijantyön sanastoa. ”Suspensio, liikkeen pysäyttäminen ja sen samanaikainen jatkumisen illuusio, soveltuu luonnehtimaan Janssonin kuvitusten ja tekstien liikevaikutelmia. Niissä on jännite, joka jatkuu: saa odottamaan, kiinnostumaan, vaikuttumaan. Janssonin kuvaamissa tanssillisissa asennoissa liike viedään usein ääriasentoon ojentautumisen, varsinkin vapautumisen, ilmaisemiseksi; koonto on taas joko hienovaraista kumaraa tai voimakkaan ekspressiivistä selän köyristämistä.”
Kolmas tekstin, kuvituksen ja tanssin yhteinen nimittäjä on niiden rytmi. Jansson luo teksteissään rytmisiä vaihteluita erilaisilla pysähdyksillä, sekä jaksottelemalla ja siten ohjaamalla lukemisen dynamiikkaa. Kiinnostavaa on verrata esim. usein toistuvaa kolmen pisteen käyttöä lauseen perässä merkitsemässä henkilön katkeilevaa ajatuksen kulkua tai keskeneräistä mietettä(…) Tälle liikkeellinen vastaavuus olisi liikefraasin äkillinen pysäytys ja liikkeen jääminen resonoimaan tilaan ikään kuin etsien uutta motiivia aloittaa uudelleen.
Happonen analysoi edelleen Mörön tapaa liikkua näin: ” Raskain ja vavahduttavin liikehdintä kuuluu muumisarjassa Mörölle. Koska Mörön keskivartaloa ja jalkoja ei ole ollenkaan kuvattu, liike on suorastaan mahdoton ja siksi vaikuttava: vuori, joka levenee ylhäältä alaspäin, tanssii. Mörkö tanssikin vain yhdessä kirjassa, teoksessa Pappan och havet jossa hänen tanssiaan kuvataan yksinomaan tekstissä.(…)Tulkinnasta riippuen Mörkö joko purjehtii levittäytyneessä asennossa tai lentää(…)Yksi todistus liikkeen ja pysähdyksen voimasta ja niiden keskinäisestä suhteesta onkin se, että nimenomaan Mörkö ryhtyy tanssimaan, ja että kerran tanssinut Mörkö poistuu muumikirjallisuudesta iäksi.”
Tällaista. Toistaiseksi olen nähnyt Mörön tanssivan vain unissani. Mutta kyllä se sieltä. Palataan(…)
Samuli Roininen, tanssija-koreografi, Tanssiteatteri MD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti